4. Odottavan arkea

Tammamamman arki jatkuu ehkä hieman tylsähköissä merkeissä. Maha alkaa olla jo niin iso, että ainakin rouvan omasta mielestä se on aina tiellä eikä ratsastamisesta tahdo tulla enää mitään. Viimeiset pari viikkoa ollaankin vain kävelty ilman satulaa ja maastoiltu maastakäsin. 
Fleecie tarhaa onneksi kaverin kanssa ihan hyvän kokoisessa tarhassa 6 tuntia päivässä. Ehkä ne liikkuvat siellä edes vähän päivän aikana. Fleecie aka kuningatar ei kyllä tykkää yhtään kaveristaan ja yleensä ne hengailevat ihan eri puolilla tarhaa, mutta onpahan seuraa jos siltä tuntuu. 

Ylihuomenna 1.3 on muutto uudelle tallille, jossa varsominen tapahtuu. Viime viikolla pestiin ja pakattiin Fleecien kaikki tavarat muuttoa varten. Suurin osa tavaroista ei kuitenkaan muuta Fleecien mukana vaan toin ne kotiin pitkäaikaissäilytykseen. Mammalomailija kun ei tarvitse kauheasti roinaa. Toivotaan että muutto sujuu hyvin ja stressittömästi, sillä perjantaina meillä lähtee lento Dubain lämpöön. Viikon loma tulee kyllä niin tarpeeseen kaiken koulu- ja heppastressin keskelle.

Molemmilla koirilla on ollut nyt vähän yskää. Ensin Bruno aloitti yskimisen viikko sitten lauantaina. Yskää kesti 3-4 päivää ja nyt B alkaa jo olla aika normaali. Pablon yskä alkoi viime viikonloppuna eikä loppua ole ainakaan vielä näkyvissä. Toivottavasti sekin nyt laantuisi. Pojatkin saavat nyt onneksi muutenkin viikon pakkoloman meidän reissun takia niin parantuvatpahan ainakin kunnolla. 

Ennen yskän alkua oli ihana aurinkoinen ulkoilusää!

Fleeciellä on vuorokausia tänään täynnä 283. Laskettuun aikaan on siis vielä suunnilleen kaksi kuukautta. Tuntuu, että maha on kasvanut nyt ihan hurjasti viimeisten viikkojen aikana. Sikiön liikkeetkin ovat mielestäni lisääntyneet huomattavasti ja se potkiskeleekin nykyään aina kun käyn tallilla. Aika hurjaa, että siellä oikeasti kasvaa pieni hevosenalku!

Palaillaan asiaan muuton jälkeen!

3. Koulujuttuja

Meillä alkaa tänään kotona remontti, joten jouduin tulemaan koululle evakkoon jo tuntia ennen tämänpäiväisten harjoitustöiden alkua.

8.2.2017
vuorokausia takana 265

Olenkin tässä muutamaan otteeseen maininnut opiskelevani eläinlääkiksessä. 
Tajusin haluavani eläinlääkikseen lukion 1. luokalla ja sitä kohti lähdettiin pitkällä fysiikalla, kemialla ja biologialla. Lukion aikana alkoi kuitenkin myös epäröinti olisiko minusta kuitenkaan eläinlääkäriksi ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin hakea Helsingin yleislääkikseen. Ylppärikeväänä jäin kuitenkin kauas pisterajojen taakse, joten vuorossa oli välivuosi. Vietin vuoden töitä tehden ja valmennuskurssilla käyden. Hakuajan lähestyessä pohdin edelleen ihmis- ja eläinlääkiksen välillä. Päädyin kuitenkin hakemaan Turun yleislääkiksen. Jäin vain parin hassun raakapisteen päähän sisäänpääsystä, mutta sain opiskelupaikan Helsingin yliopistolta molekyylibiotieteistä. Seuraava vuosi kuluikin "molella" ja vielä syksyllä en ollut edes hakemassa mihinkään toiseen kouluun. Opiskelut eivät kuitenkaan tuntuneet ihan siltä omalta jutulta kaiken ollessa kauhean teoreettista.
Kevään yhteishaun lähestyessä päätin yrittää tavoitella sitä kaukaista unelmaa, jonka olin jo hylännyt pari vuotta takaperin. Pääsykoehan on sama kaikkiin lääkiksiin, joten olin kuitenkin valmistautunut kokeeseen jo kaksi vuotta. Loppukevät ei sujunut lukemisenkaan osalta ihan suunnitelmien mukaan Fleecien sairastellessa koko kevään. Olin jo valmistautunut hakemaan uudelleen keväälllä 2017, mutta lähdin kuitenkin pääsykokeeseen yrittämään. 
Tulokset julkaistiin 1.7 ja heräsin aamulla jo viideltä tarkastamaan niitä netistä. Ja niinhän siinä kävi, että paikka kouluun aukesi ja tässä sitä nyt ollaan!

Bruno EKG:n mittauksessa neurobiologian harjoitustöissä

En ole katunut päivääkään tänne hakemista ja täytyy myöntää, että on ihanaa kun on vihdoin löytänyt sen oman jutun!
Ensimmäinen vuosi on lähtenyt käyntiin ja syksyn opiskelimme melkein pelkkää anatomiaa. Nyt keväällä opintoihin on tullut mukaan myös fysiologia. Meillä on myös ollut erilaisia harjoutuspäiviä, jolloin Brunokin on saanut tulla kouluun mukaan. 

Bruno ja vähän erikoinen EKG-käyrä

Vaikka blogin onkin tarkoitus olla Fleecien varsaprojektiblogi, saattaa tänne kuitenkin tulla asiaa muustakin elämästä (eli koirista ja koulusta). 

2. Varsaprojekti

Ajattelin avata varsaprojektia ihan omassa postauksessa. Vuorokausia on nyt täynnä 271!!!! Enää reilut 2 kk jäljellä laskettuun aikaan! Meillä on koulussa käynnissä juuri sopivasti kehitysbiologian kurssi ja eilen kysyinkin opettajalta missä vaiheessa meidän vauvamme (huom! meidän ei Fleecien!) kasvu jo on. Hänellä pitäisi tässä vaiheessa olla jo kaikki elimet kehittyneenä ja ohut karvapeite peittää jo koko kehoa. Tästä eteenpäin sikiö enää kasvaa kokoa ennen syntymää.

13.2.2017
vuorokausia 269

Vauvalla on ollut kyllä sellaiset jumppatuokiot käynnissä nyt viimeisen viikon ajan, että Fleeciellä meinaa pinna loppua kesken. Jännityksellä odotetaan millainen varsuli sieltä syntyy!
Oli hyvin nopeasti selvää, että haluan joskus teettää Fleeciestä oman varsan. F on jo alusta asti tuntunut niin omalta, vaikka onkin aika omaperäinen. Toki meilläkin on ollut omat vaikeutemme. Ideaalitilanteessa olisin pitänyt F:n käytössä paljon pidempään ja odottanut varsan hankkimista ainakin eläinlääkiksestä valmistumiseen asti. No asioilla ei kuitenkaan ole aina tapana sujua suunnitellusti, joten tässä sitä nyt ollaan.

F tahtoisi ponikaverin!
13.2.

Aika tasan vuosi sitten keväällä tein astutuspäätöksen ja orien selailu ja vertailu alkoi. F on tosiaan haettu Irlannista ja on tilastohevonen, eli passissa ei lue sukutietoja. Minulla oli kuitenkin vähän Fleecien sukua tiedossa, mikä helpotti orin valitsemista. Fleecein isä on täysiverinen ja ilmeisesti jopa startannut joitain pieniä laukkakisoja.
Minulla ei ole itsellä minkäänlaista kokemusta siitoksesta tai mistään muustakaan pikkuvarsoihin liittyvästä, mutta onneksi on osaavia ihmisiä ympärillä! Päädyin suomalaiseen oriin, koska se oli käytännössä helpompi ja vähän edullisempi vaihtoehto. Viime keväänä ajelimme ystäväni kanssa Ypäjälle oripäiville. Siellä me kaksi aloittelijaa yritimme saada jotain selkoa oreista ja mikäköhän niistä olisi paras juuri Fleecielle. Valitsin sieltä pari eniten silmää miellyttänyttä oria, joista lopun miettimisen ja pohtimisen jälkeen varsan isäksi valikoitui Lissabon.
Siemennys tapahtui kevään toiseen kiimaan 20.5.2016 ja F tiinehtyi hienosti heti ensimmäisestä kerrasta. Nyt ollaan vain odoteltu ja ihailtu mahan kasvua! Jännittävää nähdä mikä sieltä lopulta syntyy! Toiveissa olisi ehdottomasti tammavarsa, mutta katsellaan mitä saadaan. Varsan on tarkoitus jäädä meille ja siitä toivottavasti tulee (ainakin harraste) estehevonen joku päivä.

F kisoissa 2014

1. Tästä se lähtee

Fleecie kisoissa vuonna 2014

Tästä se lähtee, ensimmäinen blogipostaus. Hui! Suunnitelmissa on ollut perustaa blogi varsaprojektia ajatellen jo viime keväänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Varsaprojekti etenee siis jo hurjaa vauhtia ja laskettu aika on 23.4.2017. Ihan hullua, vastahan pohdin ja valikoin oria!

Vähän tilannetta avatakseni tulevan varsan emä on oma estetammani Fleecie. Fleecie tuli minulle 5-vuotiaana eli kesällä 2012 Irlannista, joten meillä on pian 5 yhteistä vuotta takana.  Älyttömän huono tuuri on vainonnut meitä koko yhteisen aikamme ja erilaisten tapaturmien ja sattumusten seurauksena tulimme viime keväänä siihen tulokseen että rouvan ura käyttöhevosena taitaa olla ohi. Enempää en Fleecien sairasteluista julkisesti halua kertoa, mutta kaikki päätöksen sen suhteen on tehty yhdessä eläinlääkäreiden ja muiden hevosalan ammattilaisten kanssa.

Fleecien ja tulevan vauvelin lisäksi blogissa tulee todennäköisesti olemaan asiaa meidän kahdesta koirasta: Brunosta ja Pablosta. Bruno on kohta 2v jackrussellinterrieriuros (instassa brunothejackru), jonka kanssa ollaan ihan täysin hurahdettu agilityyn. Pääsimme aloittamaan harrastuksen kunnolla viime syksynä ja ollaan nyt keväällä startattu muutamissa epiksissä supermölleissä. Toisin sanoen agilityuramme on vasta ihan alkuvaiheessa, jos sen voi vielä sanoa edes alkaneen.

 Pablo on 2-vuotias sekarotuinen uros, joka päätyi meille vähän eri tavalla kuin B. Emme varsinaisesti etsineet toista koiraa, mutta törmättiin Pablon kanssa ihan sattumalta ja lopulta huomasinkin olevani kahden koiran omistaja. Pablo tuli meille Rekku Rescue ry:n kautta ja hän on asunut muutamissa kodeissa ennen meille saapumistaan. Pablo ei meille kotiutuessaan osannut juuri mitään: hihnassa kulkeminen oli ihan mahdottomuus ja liikkuminen oli mahdollista vain vetämällä. Huomion hakeminen tapahtui vaatteista roikkumalla ja uusien ihmisten (koirista puhumattakaan) tapaaminen oli ihan mahdotonta. Nyt vuoden yhteiselon jälkeen Pablo alkaa olla jo aika mukava kotikoira. Hihnakäytös on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan, eikä arjen muitakaan

ongelmia ole enää havaittavissa. Hieman herkkähaukkuinen P on vielä, mutta kaikki ajallaan. Pablo on myös käynyt vähän agilityn alkeita, mutta sen kanssa edetään ihan hitaasti ja niin paljon kuin Pablon kiinnostus riittää.

























Opiskelen tällä hetkellä 1. vuotta eläinlääkiksessä, mutta siitä voisin tehdä ihan oman postauksen tässä lähiaikoina, ettei tämä nyt veny ihan liian pitkäksi!