1. Tästä se lähtee

Fleecie kisoissa vuonna 2014

Tästä se lähtee, ensimmäinen blogipostaus. Hui! Suunnitelmissa on ollut perustaa blogi varsaprojektia ajatellen jo viime keväänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Varsaprojekti etenee siis jo hurjaa vauhtia ja laskettu aika on 23.4.2017. Ihan hullua, vastahan pohdin ja valikoin oria!

Vähän tilannetta avatakseni tulevan varsan emä on oma estetammani Fleecie. Fleecie tuli minulle 5-vuotiaana eli kesällä 2012 Irlannista, joten meillä on pian 5 yhteistä vuotta takana.  Älyttömän huono tuuri on vainonnut meitä koko yhteisen aikamme ja erilaisten tapaturmien ja sattumusten seurauksena tulimme viime keväänä siihen tulokseen että rouvan ura käyttöhevosena taitaa olla ohi. Enempää en Fleecien sairasteluista julkisesti halua kertoa, mutta kaikki päätöksen sen suhteen on tehty yhdessä eläinlääkäreiden ja muiden hevosalan ammattilaisten kanssa.

Fleecien ja tulevan vauvelin lisäksi blogissa tulee todennäköisesti olemaan asiaa meidän kahdesta koirasta: Brunosta ja Pablosta. Bruno on kohta 2v jackrussellinterrieriuros (instassa brunothejackru), jonka kanssa ollaan ihan täysin hurahdettu agilityyn. Pääsimme aloittamaan harrastuksen kunnolla viime syksynä ja ollaan nyt keväällä startattu muutamissa epiksissä supermölleissä. Toisin sanoen agilityuramme on vasta ihan alkuvaiheessa, jos sen voi vielä sanoa edes alkaneen.

 Pablo on 2-vuotias sekarotuinen uros, joka päätyi meille vähän eri tavalla kuin B. Emme varsinaisesti etsineet toista koiraa, mutta törmättiin Pablon kanssa ihan sattumalta ja lopulta huomasinkin olevani kahden koiran omistaja. Pablo tuli meille Rekku Rescue ry:n kautta ja hän on asunut muutamissa kodeissa ennen meille saapumistaan. Pablo ei meille kotiutuessaan osannut juuri mitään: hihnassa kulkeminen oli ihan mahdottomuus ja liikkuminen oli mahdollista vain vetämällä. Huomion hakeminen tapahtui vaatteista roikkumalla ja uusien ihmisten (koirista puhumattakaan) tapaaminen oli ihan mahdotonta. Nyt vuoden yhteiselon jälkeen Pablo alkaa olla jo aika mukava kotikoira. Hihnakäytös on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan, eikä arjen muitakaan

ongelmia ole enää havaittavissa. Hieman herkkähaukkuinen P on vielä, mutta kaikki ajallaan. Pablo on myös käynyt vähän agilityn alkeita, mutta sen kanssa edetään ihan hitaasti ja niin paljon kuin Pablon kiinnostus riittää.

























Opiskelen tällä hetkellä 1. vuotta eläinlääkiksessä, mutta siitä voisin tehdä ihan oman postauksen tässä lähiaikoina, ettei tämä nyt veny ihan liian pitkäksi!